Mietin tällä viikolla uusia blogiaiheita, ja se niistä, sillä nyt haluan sanoa just sulle, rakas kanssavanhempi, että oot super!

Syksyn uudet alut, mm. hoitopaikan aloitus, josta kirjoitin viimeksi (https://www.kultapalat.fi/anna-aikaa-paivahoitoon-sopeutumiselle/) on tullut möyhentämään mieltä ja tekemistä. Se vie voimia, vaikka antaa ilojakin. Kaikissa näissä pyörteissä, muistathan, että me vanhemmat teemme parhaamme, ja riitämme juuri sellaisina, kuin olemme. Aina ei kyllä tunnu siltä. Ei minustakaan.

Meillä on tänä syksynä opeteltu eskarilaisen kanssa ihan kaikkea uutta, ja kolmasluokkalaisen kanssa soittoharrastukseen menemistä ja kotiläksyjen tekemistä… Paljon siis niitä kuuluisia uusia alkuja. Ja huomaan, että käyn hieman ylikierroksilla, nyt on aika rauhoittua.

On toki hieman haastavaa kirjoittaa just sulle, sillä en ehkä tunne sinua, enkä tiedä mitään sinun vanhemmuuden matkasta. Neuvot ja vinkit saattavat ärsyttääkin. Omalla kohdallani, koitan löytää kohtaamisten ja keskustelujen kautta meidän perheelle sopivia oivalluksia, jotta arjen pyöritys tuntuisi hieman kevyemmältä.

Tänä syksynä olen koittanut voimavarojeni mukaan valmistella aamulähtöjä jo illalla, ja herätä vähän aikaisemmin, että leppoisalle aamutunnelmalle olisi mahdollisuus. Olen koittanut napata lapset iltapäivällä koulun jälkeen kainaloon, ja kuunnella päivän kuulumiset.

Ja sitten on ne aamut, kun vaan mikään ei suju. Niinä hetkinä olen yrittänyt opetella edelleen lähinnä hengittämistä, eloonjäämistä. Tässäkin on jo kolme oivallusta, eikä tähän hetkeen tarvitse enempää, vaikka oma mieleni surraa jo miljoonassa muussakin asiassa, mitä voisi koittaa.

Mutta sitä ei ole haastavaa kirjoittaa, että just sä oot tosiaan super! Taputetaan itseämme olalle, ja sanotaan kiitos siitä, kuinka tänäänkin ollaan elämänmutkista selvitty. Anna perään vielä kunnon halaus!

Hymyin
Jenny
Kultapalat Oy:n perustaja

Jatka lukemista

Muita asiaan liittyviä kirjoituksia